Weteraani
Nuffield 10/60 Ten Speed

Nuffield 10/60 Ten Speed: Kestävä voimanpesä

Vuoden 1948 Smithfield-näyttelyssä esitelty Nuffield Universal herätti ansaittua huomiota ympäri maailmaa. Suunnittelijat Claude Culpin ja Henry Merritt olivat luoneet huomattavan järeän traktorin, jonka vankassa rungossa oli runsaasti kiinnityspisteitä monenlaisille työkoneille ja varusteille. David Brownilta Nuffieldille siirtynyt Merritt oli aiemmin toiminut panssarivaunusuunnittelijana ja tottunut lisäämään heiveröisiin kohtiin rautaa.
Kimmo Kotta
Nuffield 10/60 Ten Speed 1964–67, Bathgate, Skotlanti, UK. Valmistusmäärä noin 41 000 kpl.

Morris-kaasutinmoottorin vaihtoehdoksi saatiin melko pian Perkins-diesel, joka vaihtui vuonna 1954 omaan BMC-suorasuihkuun. Alkuaan lisävarusteisiin kuuluneeseen hydrauliikkaan tuli parannuksia, valmistuspaikka muuttui, valikoima kasvoi 3-sylinterisellä mallilla, tasauspyörästönlukko lisättiin varusteisiin ja monia muita teknisiä parannuksia tehtiin, mutta Nuffieldin komea ulkonäkö ja perusrakenne pysyivät samana. Aiheiseen perehtymätön ei ensisilmäyksellä huomannut välttämättä mitään eroa vuoden 1950 Nuffield Universal DM4:n ja 11 vuotta nuoremman 460:n välillä.

Viimeinen Nuffieldin näköinen

Kesällä 1964 valmistuivat uudet Nuffield-mallit 10/42 ja 10/60. Edellisenä vuotena BMC:n traktorituotanto oli siirretty Oxfordin kupeesta Bathgateen, Edinburghin länsipuolelle. Suuri ajoneuvotehdas oli rakennettu Skotlantiin työllisyyden parantamiseksi, mutta skotit ja englantilaiset eivät aina tule juttuun keskenään – eripuralla on satojen vuosien perinteet. Skotlantilainen työläinen ja englantilainen johtaja olivat toimimaton yhdistelmä, mikä hankaloitti Bathgaten tehtaan toimintaa koko sen historian ajan.

Uusissa Nuffield-malleissa oli nyt odotettu 10-nopeuksinen vaihteisto, jonka pyörimisnopeutta oli kasvatettu hammaspyöriä uusimalla. Vastaavasti vähennyspyörästön välityksiä oli pienennetty. Liikkumista ja ketjujen käyttöä haitannut hihnapyörä oli siirretty vasemmalta sivulta taakse. Kuivat levyjarrut kuuluivat uudistuksiin, samoin hydrauliikan kaksoispumppu, jonka pienemmältä puolelta otettiin paineet työsyvyydensäätöjärjestelmälle, isommalta nostolaitteelle ja ulkopuoliselle hydrauliikalle.

Nelos-Nuffieldille avautui yllättäen uusi markkinarako. JCB oli käyttänyt kaivureidensa ja kuormaimiensa alustakoneina Fordson Super Majoria, mutta sen valmistus päättyi heinäkuussa 1964, koska Dagenhamin tehdas varattiin nopeutetulla aikataululla Ford Cortinan moottorituotantoon. Uudet 5000-Fordit tulivat saataville vasta vuoden lopulla, niinpä JCB siirtyi käyttämään Nuffieldia, mikä tiesi satojen kappaleiden lisämenekkiä.

Nuffieldien tekniikka oli nyt jokseenkin ajan tasalla, mutta myyntimiehet olivat kaipailleet muutoksia ulkonäköön. 10/60 ja 3-sylinterinen 10/42 olivat kuitenkin muodoiltaan ja väritykseltään tismalleen entisenlaisia. Asiakkaat eivät varmaankaan nähneet siinä ongelmaa, mutta tietysti se oli hieman muinaisen näköinen verrattuna uusiin Fordeihin, Massey-Fergusoneihin tai David Browneihin.

Ruotsalainen maahantuoja varusti joitakin uusia malleja kulmikkailla lasikuituisilla konepeitoilla, maskeihin upotetuilla ajovaloilla, sekä BMC 10/60- ja 10/42-logoilla. Lopulta Nuffieldinkin habitus vaihtui v. 1967 esitellyssä uudessa mallistossa, eikä kaikkien mielestä ainakaan paremmaksi. Pari vuotta myöhemmin Nuffield muuttui Leylandiksi, 10/60 jäi merkin 21-vuotisen historian eniten valmistetuksi malliksi.

Suomessa hyvä menekki

Suomi oli Nuffieldin paras vientimaa. Menekkiä olisi ollut enemmänkin, mutta ennen Bathgaten tehtaan valmistumista saatavuutta haittasi rajallinen tuotantokapasiteetti. Keskolla pitkän uran tehnyt Antti J. Jussila on muistellut, että BMC:llä oli oikein paperille kirjattuja suunnitelmia kokoonpanotehtaan perustamisesta Suolahteen Mikro Oy:n tiloihin. Hanke kuitenkin kariutui ja sittemmin samoissa rakennuksissa alettiin tehdä Valmetia.

10/60:n ja 10/42:n tulemisen aikoihin Nuffield oli meillä vielä vahvasti kärkinelikossa. Vuonna 1965 niitä rekisteröitiin 1 397 kappaletta, edellä olevaan Fordiin oli matkaa 1 089 traktoria, David Brown oli viidentenä 891:llä koneella. Saman tehoisiin brittiläisiin kilpailijoihin verrattuna 10/60 oli MF165:n kanssa keskihintainen. Ford 5000 oli 430 mk kalliimpi ja David Brown 990 saman verran halvempi.

Läheskään jokaista Nuffieldia ei rekisteröity, sillä se oli vielä tuolloin suosituin kaivurialusta ja kauppaa tehtiin vuosittain sadoista koneista. Lisäksi se oli peruskoneena Eka-kuormaimissa ja Vammas Tienalle -tiehöylissä. Kovassa käytössä Nuhvikaan ei ollut mikään ikirauta, etenkään pohjoisen metsätyömailla, mutta traktori soveltui rakenteensa ja ominaisuuksiensa puolesta urakointikäyttöön monia merkkejä paremmin.

Markkinoinnissa oli käytössä kaikki kikat, 10/60:n tehoksi ilmoitettiin virallisen 60 hv:n asemasta 64 hv, mikä teki siitä vertailukelpoisemman pariin brittimerkkiin. Imagon kohennusmielessä Kesko teetti jokaisen Nuhvin nokkaan kromatun Ten Speed -logon ja televisiossa pyöri mainos, jossa rouhealla äänellä kerrottiin, että Nuffield Ten Speed on kestävä voimanpesä. Jatkossa myyntimäärät putosivat kuitenkin puoleen ja Nuhvi joutui luovuttamaan tilastopaikkansa "Kormiikille" ja "Taavetille".

Lue lisää