Tiet ja ympäristö

Rumpuja moneen lähtöön - Esittelyssä erilaisia tierumputyyppejä

Toimivan tierummun merkitys korostuu keväisin, kun sulamisvedet etsivät reittiään kohti vesistöjä. Rumpuun vaikuttavat sen yksinkertaisesta ulkomuodosta huolimatta useat eri asiat aina lainsäädännön määrittelemiä kunnossapitovastuita myöten.
Betonirummut on asennettava huolellisesti paikoilleen. Tässä tapauksessa rummun perustustöihin jouduttiin nopealla aikataululla, eikä muoviputkea ollut käytettävissä. Liittymä saatiin kuitenkin väliaikaisesti rakennettua hyödyntämällä vuosikymmeniä vanhoja betoniputkia. Putket myös aseteltiin ojaan ylösalaisin normaaliin asennustapaan verrattuna asennuksen helpottamiseksi. Puolentoista vuoden käytön jälkeen väliaikainen rumpu näyttää edelleen varsin hyvältä, vaikka putket ovat jo alkaneet siirtyä paikoiltaan. Tässä tapauksessa rummun leveys riittää, sillä pellolta ei ole tarvetta kääntyä kumpaankaan suuntaan, vaan liikennöinti tapahtuu kohtisuoraan tien yli. Reunimmaiset putket liikkuvat yleensä ensin, sillä niihin kohdistuu vähiten painetta yllä olevasta maasta.

Rumpuja on kolmea päätyyppiä: betoni-, teräs-, ja muovirumpuja. Kaikille näistä kolmesta tyypistä on olemassa edelleen sopivia käyttökohteita, vaikka perinteisten betonirumpujen suosio onkin laskenut ensin teräs- ja sittemmin muovirumpujen yleistyessä.

Betoni, muovi vai teräs?

Betonirumpu vaatii vakaan perustuksen, sillä esimerkiksi routiva maa vääntää putket helposti irti toisistaan, mikä voi aiheuttaa vaurioita tiehen. Betonirumpujen etuna on hyvä kantavuus, ja niitä voidaan edelleen käyttää varsinkin routimattomilla mailla.

Muovi- tai teräsputkien asennus on betonirumpuja nopeampaa, ja ne sopivat routivaan tai pehmeään maahan betonirumpuja paremmin. Muoviputken puhdistaminen on suhteellisen sileästä sisäpinnasta johtuen helpompaa kuin saumatun tai aaltomaisen metalliputken.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, eivät edes teräs- tai muovirummut. Rumpuihin aiheutuu mekaanista kulutusta esimerkiksi veden mukana virtaavan hiekan vaikutuksesta. Metallirummuissa hiekka kuluttaa aikaa myöden metallia suojaavan pinnoitteen, minkä jälkeen korroosio pääsee vaikuttamaan putkeen.

Teräsrummuissa kannattaa ottaa huomioon ennakkokorotus rummun keskellä. Rummun keskiosa painuu yleensä tien mukana varsinkin ensimmäisten vuosien aikana. Kun rummun keskiosa jätetään asennusvaiheessa hieman päitä ylemmäs, tien painuessa rumpu oikenee suoraksi.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että metallista valmistettu rumpuputki on muovista putkea halvempi, kun rummun halkaisija on yli metrin.

Luokitus määrittää jäykkyyden

Muoviputkien soveltuvuutta eri kohteisiin ilmaistaan rengasjäykkyysluokalla. Tarvittava lujuusluokka määräytyy muun muassa kuormituksen, asennussyvyyden ja täyttömateriaalin perusteella.

SN4-luokan putket soveltuvat kevyemmin kuormitettuihin kohteisiin, kuten yksityistie- ja peltoliittymiin. SN4-luokituksen mukaisen putken tunnistaa valkoisesta raidasta. Vihreästä raidasta tunnistettava SN8-luokituksen mukainen putki soveltuu raskaampaan käyttöön, kuten tien ja kadun rakentamiseen. SN-luokitukset vastaavat ennen käytössä olleita T-luokituksia (T4 ja T8).

Putkien luokitukset eivät yleensä vaikuta putken kokoon, vaan samoja kokoja on saatavilla molempien edellä mainittujen luokitusten mukaisina.

Rummun asennus

Rumpu asennetaan yleensä jo tien perustamisvaiheessa, mutta jälkiasennukset ovat mahdollisia esimerkiksi uusien ojien kaivun myötä. Rummun kaltevuus tulee olla vähintään 1 prosentin liettymis- ja jäätymisvaaran vähentämiseksi. Suurempi kaltevuus voi olla paikallaan esimerkiksi routivilla mailla.

Betonirummun asennus vie yleensä hieman muovi- ja teräsrumpua kauemmin, sillä putket on aseteltava tarkasti kohdalleen. Betonirumpu kuitenkin sallii muita rumpuja karkeamman täyttömaan. Betonirummun ongelmia voi ennaltaehkäistä käärimällä rummun ympärille tai yläpuolelle vahvaa muovia. Kun putket erkanevat toisistaan, sora ei pääse valumaan putken sisälle. Myös sinkitty pelti tai kattohuopa sopivan kokoisina paloina sopivat tähän käyttötarkoitukseen. Putket voidaan myös sitoa toisiinsa sideteräksiä käyttämällä.

Muovi- ja teräsrummun asentaminen on nopeaa. Perustaksi rummun alle tulee tehdä 150–500 mm sora-arina, joka tiivistetään. Terävät kivet on hyvä poistaa rummun alta riittävän syvältä, jotteivät ne roudan vaikutuksesta noustessaan puhkaise putkea.

Suomen Tieyhdistys suosittelee teräs- ja betoniputkien peitesyvyydeksi vähintään 20–30 cm, muoviputken päälle tulisi laittaa 40–50 senttiä peitettä.

Rummun pituus määräytyy ajoradan leveyden ja asennussyvyyden mukaan. Rummun pituuden on oltava kolme kertaa rummun pohjan ja tien penkan välinen korkeus ja ajoradan leveyden summa. Peltotien liittymissä rummun on oltava tätäkin pidempi, jotta pitkillä yhdistelmillä kääntyminen onnistuu sujuvasti.

Halkaisija riippuu käyttökohteesta

Tieyhdistyksen suositusten mukaiset rumpujen halkaisijat riippuvat käyttökohteesta. Tierumpujen halkaisijaksi suositellaan halkaisijaltaan vähintään 40 senttistä putkea. Pienempien teiden, kuten metsäauto- ja peltoteiden rumpujen tulisi olla halkaisijaltaan vähintään 30 cm. Maantieliittymään Tieyhdistys suosittelee asennettavaksi vähintään 40-senttistä putkea.

Kaksoisrummun suuaukkojen pinta-alan tulee olla noin 10 prosenttia suurempi kuin yhden rummun. Kaksoisrummun käyttö on järkevä kohteissa, joissa esiintyy kevättulvia. Ennen tulvaa virtaavan veden virtaus riittää pitämään toisen rummuista sulana. Kun virtaama lisääntyy, myös ylemmäksi asennettu rumpu osallistuu veden siirtoon.

Rummun halkaisija riippuu myös valuma-alueen koosta. Oheisessa taulukossa on esimerkkejä valuma-alueen alan vaikutuksesta rummun halkaisijaan.

Rumpuhuoltoa

Tierumpujen huolto suositellaan tehtäväksi kesän kuivimpaan aikaan. Betonirumpujen yleisimmät vaivat ovat putkien erkaneminen toisistaan sekä putkien lohkeilu.

Taipuisat muovirummut saattavat roudan vaikutuksesta nousta pintaan. Metallirummut vääntyilevät muovirumpuja vähemmän, mutta ne ovat herkempiä vaurioitumaan esimerkiksi ojien kaivun yhteydessä – peltirummun pää vääntyy helposti kauhan osumasta.

Rumpuhuolloksi riittää yleensä lietteen poistaminen rummusta esimerkiksi lapiolla. Jäätymisherkiksi tiedettyihin rumpuihin voidaan kesällä asentaa pieni muoviputki, jonka avulla rumpu saadaan sulatettua keväällä.

Kunnossapitovastuu

Rummuille on määritelty kunnossapitovastuut, jotka määrittelevät, kuka rummun hoidosta ja ylläpidosta vastaa.

Maantieltä lähtevän yksityistien liittymärummusta vastaa maantielain 38. pykälän mukaan liittyjä, eli omakotiasuja tai metsäautotien teettäjä.

Yksityistieltä lähtevien liittymien ja niiden ojarumpujen kunnossapitovastuut määrittelee yksityistielaki. Yksityistielain 5. pykälän mukaan yksityistien sivuojien ja tien alittavien laskuojarumpujen kunnossapidosta vastaa tienpitäjä. Itse laskuojan kunnossapitoon yksityistielaki ei vaikuta, vaan ojan kunnossapidosta vastaavat käyttäjät.

Yksityistien alittavat valtaojat kuuluvat vesilain piiriin, ja vesilain viidennen luvun 13. pykälässä määritellään, että valtaojan vaatiman valtaojarummun kustannuksista vastaa ojituksesta vastaava taho, mutta kunnossapitovastuu on tienpitäjällä.

Varsinkin kustannuskysymyksissä on muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi maanteiden perusparannusten yhteydessä tienpinta nousee usein niin paljon, että yksityisteiden liittymien rummut joudutaan uusimaan, jotta teiden pinnat saadaan samaan tasoon. Tässä tapauksessa liittyjä hankkii rumpuputken ja tienpitäjä vastaa työn kustannuksista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit
Luetuimmat