Metsä
Esittely John Deere 810D 10wd

Kantavuutta ja kannattavuutta

Suometsien hakkuita tekevät yrittäjät ovat usein todenneet kannattavuuden ongelmaksi kuormatraktorin pienen kuormakoon. Ari ja Tommi Pentinmäki tekivät radikaalin ratkaisun suurentamalla pienen koneen kuormatilaa ja lisäten samalla kantavuutta apuakselilla.
Pohjanmaalla on tunnetusti paljon pehmeitä turvealueita. Ojitusten ansiosta Suomen rajusti suurentunutta puuvarantoa on korjaamassa myös erikoisempia koneita. Yksi niistä on Ari ja Tommi Pentinmäen lisäakselistollinen JD 810D -kuormatraktori. Se tuo puut pehmeimmiltäkin kasvupaikoilta.

Mitä pidemmät ovat kuormatraktorin ajomatkat, sitä kriittisemmäksi muodostuu kuormakoon vaikutus kannattavuuteen. Harvemman metsätieverkoston Ruotsissa käytetäänkin juuri tästä syystä markkinoiden järeimpiä kuormatraktoreita. Samaa ratkaisua ei kuitenkaan voi käyttää Suomessa.

Meillä ongelmia tuottavat nimittäin suuret suoalueet, joissa voi olla hurjia määriä puutavaraa ja todella pitkät ajomatkat. Suoalueilla työskenneltäessä ei voi käyttää järeimpiä koneita, koska maa ei kanna riittävästi. Tilanteeseen on haettu ratkaisua kokeilemalla pienen kuormatraktorin ja perävaunun yhdistelmää, mutta ongelmana on tällaisen yhdistelmän kankeus ja siirtojen hankaluus.

Nurmoolaanen ratkaasu

Seinäjoen alueella yrittäjänä toimiva Ari Pentinmäki heräsi suohakkuiden ongelmakohtiin, kun hakkuutyötä aloitettiin kaivukoneesta varustellulla hakkuukoneella. Leveätelaisen kaivukoneen perässä työskennellyt John Deere 810B -kuormatraktori selviytyi kyllä savotoista leveillä teloilla, mutta kuormakoko jäi liian pieneksi. Kantavuutta koneessa olisi ollut hieman suuremmallekin kuormalle, mutta kuormatila ei yksinkertaisesti ollut riittävän suuri. Syntyi ahaa-elämys kevyestä koneesta, jossa olisi pitkä takarunko ja lisäakselisto. Ponssen aikaisemmin kehittämä vastaava 10wd-mallisto ei ollut mallina, vaan toteutus tehtiin omin ideoin ja vain omaan käyttöön.

Käytetyllä aihiolla alkuun

Yrityksen vanha, edelleen töitä paisikiva JD 810B sai jatkaa eläkepäiviensä metsästystä 40 000 tuntia mittarissaan. Kyseisen koneen kestävyys ja polttoainetalous ovat olleet erittäin hyvät. ”Moottori on vielä avaamaton ja alkuperäisessä kunnossa”, toteaa Pentinmäki.

810B:n rinnalle hankittiin tuoreempi, vain 14 000 tuntia ajettu, JD 810D vuosimallia 2007. ”Uutta konettakin ajateltiin eri merkeiltä, mutta koska lopputuloksen onnistumisesta ei ollut varmuutta, päätettiin hankkia käytetty kone”, perustelee ratkaisua Ari Pentinmäki. ”Ja koska 810E on vielä samalla keskinivelellä, voi takarungon mahdollisesti liittää tulevaisuudessa uudempaan etuvaunuun”.

Erillisjousitettu lisäakseli

Koska kyseessä on alkujaan pienen kokoluokan kuormatraktori, oli tietyt asiat otettava huomioon. Yksi niistä on keskinivel, sillä se ei kokonsa puolesta olisi kestänyt valtavia pystysuuntaisia lisärasituksia. Tästä syystä lisäakseliston kiinnityksestä runkoon piti rakentaa pystysuunnassa joustava.

Ratkaisua mietittäessä sattui paikallisella huoltopisteellä olemaan sopivasti siivouspäivä. Varastosta löytyi varaosiksi puretut 810:n telit ja muuta sälää. Teleissä oli paikoillaan jopa keinulaakeritkin ja osa rattaista. Taivaan merkit olivat todella kohdillaan, sillä välittömästi osakasan hankinnan jälkeen muutostöitä odotelleen koneen etutelistä tuhoutui rattaita – juuri samanlaisia, joita tuli osakaupan mukana ylimääräisenä. Varsinainen ostos, eli hankitut telikotelot, otettiin heti työn alle.

Telikotelon toinen pää katkaistiin keinulaakerin kiinnityspisteen takaa ja avoin aukko hitsattiin umpeen. Telikoteloista poistettiin kaikki sisäiset komponentit ja niiden jäljelle jäänyt pyörännapa muutettiin vapaasti pyöriväksi. Telikoteloiden kyljissä oleviin rattaan akselin kiinnityspisteisiin tehtiin tapit, joihin telikoteloiden pystysuuntaista liikettä säätävät sylinterit kiinnittyvät. Nämä sylinterit painottavat lisäpyöriä kuljettajan haluamalla painatuksella, joka on säädettävissä portaattomasti ohjaamosta ajon aikana. Tyhjänä voidaan ajaa myös lisäpyörät nostettuna, jolloin telasto ei murra käännöksissä niin paljon.

Pidempi runko ja säädettävä kuormatila

Alkuperäinen takarunko perustuu pieneen kotelopalkkirunkoon ja sen yläpuolisiin kahteen pyöreään runkoputkeen. Muutostyössä putket poistettiin ja runko suurennettiin suuremman profiilin kotelopalkkirungoksi. Sen takapäähän tehtiin lisäpyörien telilaakereiden kiinnikelaipat.

Koska kokemusta oli jo kertynyt siitä, miten tärkeässä osassa koneen kulkuun on painopisteen sijainti pituussuunnassa, päätettiin tehdä kuormatilasta siirrettävä. Toinen syy siirrettävyydelle oli mahdollisuus kuljettaa kahta nippua kolmemetristä kuitupuuta – tätä mittaa hakataan edelleen koivikoista.

Kuormatilan pankot tehtiin mahdollisimman leveiksi ja mataliksi. Samalla myös koneen vakaus parani, eikä kantojen ylityksissä kuorman heiluminen siirrä liiaksi painopistettä vain toiselle telille. Alkuperäinen sermi katkaistiin keskeltä ja levennettiin vastaamaan kuormatilan leveyttä. ”Tähän koneeseen pystyy taakse asentamaan tarvittaessa 140 senttiset telat symmetrisenä”, myhäili Pentinmäki. Myöhemmin koneeseen onkin tulossa 120 senttiset kaivurityyppiset telat, nyt takatelat ovat normaalilevyiset Eco-Magnum-mallit. Edessä on käytössä toispuoleisesti levitetyt kantavat Bevag-telat.

Vähemmän pintapainetta kuin kaivukoneessa

Kun kone valmistui, se todettiin kerrasta hyvin onnistuneeksi toteutukseksi. Kuormatilan painopisteen siirrolla kuorman paino saadaan tasaisesti takarungon kuuden pyörän päälle. Takatelin rasitus vastaa normaalia konetta, sillä lisäakselin pyörät ottavat joustavasti lisääntyneen kuormakoon kannattavakseen.

Eteen hankittiin 100 senttiset, toispuoleisesti levitetyt kantavat Bevag-telat. Laskutoimitusten jälkeen todettiin, että kuin koneen kuormatila on täynnä ja nosturi käännettynä etupään kouratelineeseen, on koneen pintapaine pienempi kuin hakkuutyötä tekevässä kaivukoneessa. Se tarkoittaa, että koneella selviydytään siellä, missä hakkuukoneellakin.

Pitkiltäkin saroilta puut pois

Jutunteon aikaan Pentinmäen serkukset työskentelivät Seinäjoen Kurjennevalla. Työmaa oli hyvä esimerkki siitä, millaisissa olosuhteissa usein työskennellään pohjalaisilla soilla.

90 hehtaarin harvennustyömaan kuvoilla puuta oli runsaasti, sillä käynnissä oli jo toinen harvennus. Tukkia tuottaneessa hakkuussa haasteellista oli ajomatkan pituus, suorat suosarat olivat kilometrin mittaisia, eikä valmiista ajouraverkostosta johtuen oksaa kertynyt juurikaan urille. Siitä huolimatta jo ajettujen sarkojen ajourilla ei alkupäissä ollut havaittavissa painumia. Vaikka kyseessä olikin erittäin kuivan alkukesän kuvio, näkyivät lisäakseliston, pitkän telapinta-alan sekä suurempien kertakuormien hyödyt selvästi. Minkäänlaisia pistemäisiä painumia ei ollut havaittavissa.

”Pelisilmää pitää olla soilla”, totesi Ari Pentinmäki Hitachin telalla seisoessaan. Tämä ajatusmalli näkyikin käytännön työskentelyssä, sillä puitujen mäntyjenkin latvat nostettiin aina ajouralle, puomiston alle tasaiseksi matoksi. Kaivukoneen eteneminen oli suoraviivaista, niin ettei pintaturve vaurioitunut ja aiheuttanut kuorma- traktorille työskentelyä hidastavia kulkuongelmia. ”Kuormatraktorin pitää pystyä olemaan itsenäisestikin kannattava”, Pentinmäki perusteli tehtyä kuormatraktorin varsin arvokasta muutostyötä. Hymystä päätellen tehtävässä on alkukokemusten myötä onnistuttu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit