Kotieläintuotanto

Tuotannolla tulosta - Tutustumiskierros Kanadan maitotiloilla

Kanadan maitotiloilla riittää nähtävää ja erilaisiin maitotiloihin tutustuminen auttaa myös oman tuotannon kehittämisessä. Vierailukohteisiin ja lisämateriaaliin voi perehtyä myös Koneviestin internetsivuilla julkaistavissa kuvaraporteissa.

Kanadan maitosektori on tuotannossa mitattuna yli kolminkertainen Suomeen verrattuna. Vuonna 2015 maitotilojen lukumäärä Kanadassa oli 11 683 ja lehmiä oli yhteensä 953 200. Valtaosa lehmistä on holsteineja, 94 prosenttia. Maitoa tuotettiin yhteensä 7 830 miljoonaa litraa. Vastaavasti Suomen reilulla 7 800 maitotilalla tuotettiin vuonna 2015 yhteensä 2 325 miljoonaa litraa maitoa ja lehmiä oli 282 200.

Vierailutiloilla oli yllättävän yleistä se, että niiden omistajista useampi oli alunperin Hollannista. Oma tila kotimaassa oli myyty, jonka jälkeen oli investoitu maitotilaan Kanadassa. Tämä kertonee siitä, että maidontuotanto on Kanadassa kannattavaa myös tuottajalle.

Silmiinpistävää oli myös tilakohteiden tuotantopihojen siisteys.

Nuorempi polvi uudistaa

Vinselaar Holsteinisin tilalla on lypsetty robotilla kaksi vuotta. Samoihin aikoihin tehtiin sukupolvenvaihdos. Tilanväen mukaan Kanadassa on tyypillistä, että seuraava polvi jatkaa tuotantoa, mikäli siihen investoidaan niin että tekniikan ja koneistamisen avulla työ kevenee.

Tilan uusi isäntä, Rob Vanden Hengel on erittäin tyytyväinen robottilypsyyn, vaikka alku ei vaikuttanut lupaavalta.

"Suoraan sanoen se oli yhtä helvettiä", isäntä toteaa.

Lehmät eivät pitäneet lypsyrobotin toiminnasta, vaan hyppivät ja liikkuivat robotissa. Puhelin herätti isännän tunnin välein, kun robotti soitti ongelmista. Lehmät eivät maanneet parsissa, tuotanto tipahti puoleen ja lisäksi oli vielä jalkaongelmia ja utaretulehduksia.

Kuuden viikon jatkuvan taistelun jälkeen toiminta alkoi helpottua. Robotin toiminta parani huomattavasti, kun lehmien liikkeitä robotissa tarkkailevan kameran huomattiin olevan huonosti kiinni. Kun pultit kiristettiin kunnolla, vedinkuppien kiinnitysaika tipahti puoleen ja lehmien käytös robotilla rauhoittui.

Alun ongelmista kertoo myös suuri poistoprosentti, parsinavetasta siirretyistä lehmistä lypsyssä oli enää viisi lehmää. Karjamäärää on pitänyt pienentää myös maitokiintiöjärjestelmän takia, koska lehmien keskituotos on noussut uudessa navetassa eikä lisäkiintiötä ole vielä ollut saatavilla tarpeeksi.

Maaliskuussa tilalla oli lypsyssä 47 lehmää ja lehmien keskimääräinen päivätuotos oli 36 ja 38 litran välillä. Nyt nuorenkarjan käytössä olevassa parsinavetassa oli ennen investointia lypsyssä 53 lehmää.

Hengel on tyytyväinen uuden navetan ratkaisuihin.

"Jos uudestaan pitäisi rakentaa niin poikkikäytävät voisivat olla vähän matalammalla, jotta kynnys lantakäytävälle olisi pienempi."

Uuden pihaton 98 partta ovat kolmessa rivissä. Tämän hetken tuotantoon ylimitoitettua parsien määrää perustellaan sillä, että toisen lypsyrobotin voi asentaa ja ottaa käyttöön ilman lisärakentamista.

"Kiintiöt vielä puuttuvat, ne ovat laajentajan pahin ongelma", Hengel sanoo.

Navettainvestointi maksoi lietesäiliön ja uusien viljasiilojen kanssa noin 700 000 euroa. Investointiin ei saatu tukea. Navettalainan takaisinmaksuaika pankkiin on Hengelin mukaan 25 vuotta.

"Oma takaisinmaksu on lyhyempi. Investoinnilla saatiin laskettua myös työkustannus puoleen."

Valitsemalla robottilypsy vältyttiin ulkopuolisen työntekijän palkkaamiselta. Tällä hetkellä tilan vanha isäntä hoitaa eläinten ruokinnan ja on apuna tarvittaessa, muut työt ovat Robin vastuulla. Robin vaimo on töissä tilan ulkopuolella.

Myös osa peltotöistä tehdään itse. "Pellolta näkee navetankin paremmin", Rob kertoo.

Kustannustietoista tuotantoa

Summitholm Holsteinsin tilan toimisto on vaikuttavaa katsottavaa. Seinät ovat täynnä kunniakirjoja ja hyllyt notkuvat palkintoja. Tila on voittanut useana vuonna myös Ontarion parhaiten johdetun tilan palkinnon. Keskituotos on viimeisimmän helmikuun tuotantoraportin mukaan kova, yli 13 000 kiloa vuodessa.

Maaliskuussa tilalla oli lypsyssä 400 lehmää, minkä lisäksi umpilehmät. Peltoa tilalla on viljelyksessä 370 hehtaaria sinimailasen, heinän ja maissin tuotantoon. Peltotyöt on ulkoistettu.

Tilalla on viisi kokoaikaista työntekijää, joka sisältää tilan kolme omistajaa Carl, Dave ja Ben Loewithin. Carl ja Dave ovat veljeksiä ja Ben on Carlin poika. Kun osa-aikaisten työntekijöiden työajat lasketaan mukaan, pyörii maidontuotanto yhdeksän kokoaikaisen työntekijän voimin.

"Olemme saaneet hyviä ihmisiä töihin. Esimerkiksi läheisestä maatalouteen keskittyneestä Guelphin yliopistosta on löytynyt maatilalta kotoisin olevia nuoria", Dave Loewith kertoo.

Tilalta myydään vuodessa noin 5,4 miljoonaa litraa maitoa. Loewithien strategia on pitää lehmiä mahdollisimman pitkään ja tuotannon lukuja seurataan tarkkaan. Onnistuneesta strategian toteutuksesta kertoo se, että lypsyssä oli maaliskuussa yhteensä 17 satatonnaria ja vanhin lehmä oli jo 12 tuotoskaudella. Poistettujen lehmien elinikäistuotos on yli 50 000 kiloa ja niillä on takanaan keskimäärin 4,2 lypsykautta.

"On tärkeää tietää, maksoiko poistettu lehmä vuokransa", Dave sanoo.

Tila kasvattaa eläinmääräänsä omasta karjasta jatkuvasti ja maitokiintiötä ostetaan koko ajan lisää. Summitholmin kokoinen tila voi Loewithin mukaan lisätä tuotantoa noin 10 lehmän verran vuodessa, jos se saa ostettua huutokaupasta säädösten salliman maksimimäärän kiintiöitä.

"Tehokkaat tilat eivät voi kasvaa vapaasti, jolloin koko alan tehokkuus kärsii", Dave sanoo, mutta tietää hyvin myös kiintiöjärjestelmän edut.

"Teiltähän Euroopassa jo kiintiöt lähtivät ja miten kävi tuottajahinnan ja kaupan hinnan?"

Kasvu huomioitu

Summitholmin kahdesta vierekkäin rakennetusta lypsylehmähallista toinen on 17 vuotta vanha. Siellä lehmät on jaoteltu viiteen ryhmään tuotosvaiheen ja iän perusteella. Myös erillisessä rakennuksessa oleva 2x12-paikkainen lypsyasema on 17 vuotta vanha.

Tällä hetkellä aseman kapasiteetti on noin 100 lehmää tunnissa ja lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä. Asemaan voidaan lisätä lypsypaikkoja kummallekin puolelle vielä neljä lisää.

Toinen, vuonna 2014 rakennettu lehmähalli on mitoitettu niin että hieho-osaston voi muuttaa lypsylehmäpaikoiksi, jos kiintiöt vapautuvat tai niitä saadaan hankittua lisää.

15-18 prosenttia Summitholmin poikineista lehmistä kärsii ketoosista. Kaikki poikineet lehmät testataan sen varalta ja ensihoitona energiavajeeseen annetaan lypsyasemalla propyleeniglykolivalmistetta. Kaikille toista tai useampaa kertaa poikiville annetaan myös rutiininomaisesti kalsiumbolus ennen poikimista.

Tilan navetoissa on hiekkaparret. Parsissa kuluu hiekkaa Daven mukaan noin 20 kiloa päivässä.

"Hiekan kanssa vaaditaan ennakoivaa huoltoa, esimerkiksi raappojen vaijerit vaihdetaan kerran vuodessa."

Lietesäiliöihin hiekkaa sisältävä liete pumpataan isolla mäntäpumpulla. Pumppuhuoneeseen tuleva kokoojakuilu on navetoiden keskellä ja siellä lietteen liikkumisen varmistaa laatikkoraappa.

Hiekkaparret ovat kanadalaisissa lypsykarjapihatoissa yleisiä. Vierailutiloilla oli useampia malleja lietteen siirtoon navetasta lietesäiliöön ylläkuvatun mäntäpumppuratkaisun lisäksi. Navettaan voidaan esimerkiksi tehdä niin iso kokoojakuilu, että sinne mahtuu ajamaan sisään pienkuormaajalla.

Kokoojakuilusta liete valuu säiliöön vapaalla valutuksella ja kokoojakuilusta tyhjennetään sinne kertynyt hiekka kerran vuodessa lietesäiliön tyhjennyksen yhteydessä nostamalla pienkuormaaja lietesäiliön pohjalle, josta pääsee ajamalla kokoojakuiluun navetan alle.

Osassa tilavierailukohteista kokoojakuiluun asennettu laatikkoraappa kuljettaa lietteen suoraan lietesäiliöön. Tällä tekniikalla säiliön täyttö alakautta ei kuitenkaan onnistu, vaan kuilun pääty on samalla tasolla kuin säiliön yläreuna.

Hiekkaa käytettäessä tulee huomioida myös se, että lietesäiliöiltä vaaditaan enemmän tilavuutta. Hiekkaa kuluu noin 20 kiloa päivässä lehmää kohden, joten 100 lehmän navetassa vuosikulutus on 20 kilolla laskettuna 730 tonnia.

Suljettu markkina

Kanadalainen maito tuotetaan lähes kokonaan kotimarkkinoille, jotka on suojattu tuontituotteilta kovilla tulleilla. Kanadan maitotuotteiden viennin arvo vuonna 2014 oli ainoastaan noin 190 miljoonaa euroa. Esimerkiksi pelkästään Valion viennin arvo Venäjälle oli lähes kaksinkertainen ennen tuontikiellon alkamista. Kanadaan tuodaan maitotuotteita noin 600 miljoonan euron arvosta vuodessa.
Maidontuotantoa säädellään kiintiöillä, jotka määritellään päivässä tuotettujen maitorasvakilojen mukaan. Tuottajat laskevat yhden kilon riittävän suunnilleen yhdelle lehmälle. Kiintiöistä maksetaan kovaa hintaa, kilo maksoi helmikuussa Ontariossa yli 16 000 euroa ja Albertassa hinta oli yli 35 000 euroa.
Kiintiöiden ostoon on niin ikään tiukat säädökset eikä kiintiötä liiku markkinoilla paljoa. Kalliit kiintiöt ovat hyvä vakuus pankkilainoille, mikä mahdollistaa pientenkin tilojen isot investoinnit.
Myös pellon hinta on ainakin Suomeen verrattuna korkealla. Tuottajien mukaan hinnat alkavat reilusta 20 000 eurosta hehtaarilta, mutta myös moninkertaisia summia maksetaan.
Navetoissa kiertäessä huomasi että rakennevaatimukset eivät selvästikään olleet Suomen luokkaa. Myös uusien navetoiden luvitus tuntui järjestyvän huomattavasti joutuisammin. Kun paperit olivat kunnossa ja taustatyöt tehtynä, saattoi ympäristöluvan saada kaupungin viranomaiselta päivässä.
Korkea tuottajahinta näkyi ja osalla tiloista heräsikin kysymys oliko investointeihin käytetty liikaa rahaa. Miten tuotanto tulisi kestämään, jos tuonnin rajoituksia poistettaisiin?
Yhdysvaltojen puolella tuotetaan maitoa huomattavasti pienemmillä tuotantokustannuksilla isommissa yksiköissä. Olisiko kanadalainen kuluttaja uskollinen kotimaiselle tuotannolle, jolloin tuottajahinta voisi säilyä riittävänä? Tai saataisiinko vientimarkkinaa avattua lisätuottojen hakemiseksi?
Yksi Kanadan maitosektorin ongelmista on se, että jalostavaan teollisuuteen ei ole investoitu riittävästi. Maitotuotteille riittää kysyntää, mutta jalostus on pullonkaula. Tästä kertoivat niin tuottajat tilavierailuilla kuin tuottajaliiton edustaja Torontossa järjestetyssä PDO:n seminaarissa.

Lue lisää